Osuin paikkaan, missä oli aivan mielettömästi eläinten jälkiä. Hirvet olivat tallanneet syviä lumipolkuja, jänisten reittejä risteili kaikkialla ja kettukin oli tien reunassa kulkenut. Hauskimmat jäniksen jäljet johtivat ylös puurekkaa odottavaa valtavaa puupinoa. Mitähän on jänis mahtanut ajatella puuvuoren päällä vai liekö edes huomannut, vaan luullut mäeksi tien reunassa?
Haikena katselin sillalta lempibongauspaikkaani. Täällä olen nähnyt elämäni upeimmat kotkat ja haukat. Torni oli paksun lumikerroksen peitossa, mutta niin oli vesistökin. Kevääseen on vielä runsaasti aikaa. En viitsi vielä viritellä kaukoputkeakaan valmiiksi. Taivaankannella ei näkynyt yhtään metsästävää silhuettia, enkä jaksanut jäädä odottamaankaan. Tulee parempiakin päiviä kiivetä lintutorniin aamukahvi termarissa.
No comments:
Post a Comment