Kaapilla on tarina. Isäni kertoi eilen sen alkuosan. Vaatekaappi on 30-luvun makuuhuoneen kalustoa. Isä kertoi, että kaupungissa useilla heidän tuntemillaan perheillä oli tällainen vanhempien makuuhuoneessa. Mummini on saanut kaapin ystävältään. Muistankin kaapin hyvin isovanhempieni kotoa, koska olin lapsena aika usein piilossa kaapissa. Se oli ikioma Narnia. Kummitätini sai kaapin mummiltani ja nyt kun kummivanhempani muuttivat takaisin kolmekymmentä vuotta myöhemmin, minä sain kaapin kummitädiltäni.
Tuossa se nyt odottaa muuttomuoviin käärittynä kyljellään siirtymistä makuuhuoneeseen. Siinä taitaakin tovi vierähtää. Tänään pitää vielä käyttää yksi seinä auki ja lisätä sinne tukirakenne siltä varalta, että joskus haluamme seinään taulutelevision. Kuinka tylsää! Mutta kaikkeen varmaan kannattaa varautua. Sitten seinät ja lattia pitää vielä maalata.
No comments:
Post a Comment