Puutarhakatsaus

Lomalta palatessa on aina kovin kiire tarkistamaan, mitä omassa puutarhassa on tapahtunut. Eli seuraava kuvakooste ennen nurmikon leikkuuta:

Olen niin hartaasti odottanut särkyneensydämen kukkimista ja tässä se nyt on! Ah, on se niin kaunis! Siirsin sen kaupungista viime kesänä, muistaakseni tai sitten edellisenä, luultavasti viime, koska silloin tein niin paljon istutuksia, etten meinaa muistaa. Alunperin se kasvoi villiintyneessä kaupunkipihassamme tiilistä ladotun grillin kyljessä. Talo oli runsaan vuoden tyhjänä ja puutarha oli ollut hoitamattomana pari vuotta, kun perhe muutti toiselle puolelle Suomea. Jouduin siirtämään kasvin terassin alta ja sitten jaoin siitä osan äidilleni ja nyt se on vihdoin Pastorilan kaunistuksena!

Siirsin myöskin mehikasveja alkukesästä kaupungista ja naamioin niillä kaivonrenkaita. Toivottavasti menevät talven ylitse.

Ruoho, eikun ruusut, ovat kauniimpia aidan toisella puolella. Leikkasin kaikki aidan sisäpuolella olevat ruusut syksyllä vai oliko se sittenkin keväällä. Joka tapauksessa ne eivät kuki! Pitänee jostain tarkistaa leikkauksen ajoitusta. Kauhea kasvuvoima muuten näillä kurttulehtiruusuilla, kun ovat leikkauksesta huolimatta jo saavuttaneet lähes entisen mittansa.

Sateen jälkeen maasta nousee tiilen ja lasin palasia. Tästä kuvasta näkee hyvin, kuinka hiekkapitoista maa-aines on. Keramiikan palaset kerään talteen ja askartelen niistä jotain, joskus....

Tatar, joka oli valloittanut talon eteläpäädyn, on nyt siirretty kolmeen eri paikkaan kompostin lisäksi. En sitten raskinutkaan laittaa sitä kokonaan pois, koska se kai kuuluu tällaisiin vanhoihin pihoihin.

Tällä kukkapenkillä on naamioitu 3 kaivoa. Havukasvien seassa kasvaa ilmasipuli, joka on juuri tekemässä latvustoonsa pikkusipuleita. Varret voi käyttää ruohosipulin tapaan ja pikkusipulit vaikka hillota.

Köökin ikkunan alla kitukasvuisesti (pohjoispuoli) kasvanut juhannusruusu siirrettiin tuloportin viereen kahdeksi istutukseksi. Ne eivät kuki, mutta maasta puski vanhalle paikalle ruusu, joka näyttää kukkivan. Olkoon siinä sitten!

Ja loppukevennykseksi kuva pyykkinarujen takaa. Naapurimme niitti vanhalla traktorilla niittyämme. Se kasvoikin niin rehevästi, että viidakon seasta ei meinannut löytää terijoensalavaa, joka istutettiin sinne näkösuojaksi viime kesänä, eikä kyllä viinimarjapensaita, eikä nuotiopaikkaakaan.