Portin päällä istuskelee rautalisko. Pyörittelin kädessäni ostoksilla myös valkoista metallista kylttiä private. Olisiko sittenkin pitänyt ostaa se? Kaksi perheemme autoista oli nimittäin parkkeerattu eilen laiskasti portin taakse ja turistit ottivat heti mallia ja parkkeeraasivat lisää autoja, että kulkutiemme oli motissa. No, eiväthän he yleensä kauan viivy. Sitä kun ei turistina vaan ajattele, että joku voi asuakkin tällaisessa kohteessa.
Tämä viikonloppu on muutenkin täällä turismin sesonkiaikaa. Yhteyslauttoihin ei mahdu kaikki ja jonot venyvät helteellä tuskallisen pitkiksi odottajille. Sen lisäksi että rannat vetävät auringonottajia ja uimareita, on useampia kulttuuritapahtumia aamusta iltaan. Kaikki majoituspaikat ovat täynnä ja kahdessa ruokakaupassa paljon tuntemattomia asiakkaita. Hyvä niin tietenkin ! Turismi tuo elannon paikallisille. Kun koulut alkavat, jäljelle jäävät vain paikalliset. Elämä hiljenee odottamaan.
Porstuan portaiden vieressä tervehtii tulijaa kukkapenkki. Akilleija jaksaa kukkia, vaikka olen jo monta leikannut aivan alas asti. Nämä eivät myöskään kärsi varjoisassa paikassa samalla tavalla kuumuudesta kuin muut pihan kasvit ja pensaat. Nurmikkokin on vaihtanut väriään, kun ei sada ja kun sataa, vesi ei pysy, vaan valuu heti hiekkakerrosten läpi ulottumattomiin. Eilen jouduin jo kastelemaan havuryhmääkin ja puistosyreeni näytti lupsahtavan ja sai armeliiasti loput pisarat sadevesitynnyristä. Sekin on nyt tyhjää täynnä.
Odottelen liljojen aukeamista. Mikähän oranssi laji se aukaiseekaan kukkansa elokuussa? Kaupungissa minulla on kolmea eri perinteistä oranssia liljaa. Viime kesän kommellusten jälkeen uskon, että niiden erottaminen kasvun alkuvaiheessa on mahdotonta. Vasta kukkimisaika kertoo, mitä lajia ne ovat.
No comments:
Post a Comment