MATKAKERTOMUS, OSA I
Niin kauan kuin muistan on Pallas-hotellin edessä ollut aina poroja. Esteet hotellin sisääntulossa eivät suinkaan ole työmaan varomista varten, vaan etteivät porot kävelisi kotoisasti suoraan hotellin aulaan.
Polku ylös.
Mennyt aika pysäyttää.
Tässä taisi olla keittiö, hellan nurkka.
Pieni maja matkan varrella.
Loppu kiipeäminen on iätöntä rakkaa.
Huipulla.
Olympiatuli lähti täältä liikkeelle 1952.
Matkalla alas kohtaakin nousun seuraavalle huipulle. Oikoteitä ei ole.
No comments:
Post a Comment